Olo kuin huomiohuoralla

Tässä mä taas itken mun ongelmista, olo kuin huomiohuoralla, joka kaipaa huomiota edes jostain..

Tossa eilen puolyön aikoihin tuli vähän mietittyy asioita kaverini, Netan kanssa chatissa... Ne asiat pisti mut todella miettimään mun elämää uusiks ja erikannoilta. Jos on huolia, niistä pitää puhua. Jankutan tätä kaikille kavereilleni mutten itse tottele omaa käskyäni. Alan hiljallee vajota siihen pisteeseen että en pysty puhumaan asioistani kellekkään. Vaikka nää ihmiset tajuu jotenkin mun tunteet, en vaan voi tajuta miten ne jaksaa mua. Ehkä mun pitäis pitää vaan turpani kiinni ja itkee yksinään? Yrittäisin olla kavereiden seurassa melko normaali ja yksin voisin vaikka seota. Yritin tossa äsken puhua ongelmista mun siskolle ja iskän naisystävälle mutta se ei oikein onnistunut joka harmittaa mua... En haluu puhuu kellekkään koska joko ne vähättelee mun ongelmii tai kyllästyy ajanmittaan muhun. Miks tunteita ei voi sammuttaa? En jaksaisi enään tuntea tätä paskaa. En todellakaan. Mulla on kokoajan ikävä ihmisiä jotka on mun lähellä. Mul on kokoajan kaipuu saada huomiota. Mulla on ikävä sitä kusipäätä joka satuttaa mua.

Miks mä tykkään siitä? Miks mä välitän siitä niin paljon? Miks mun pitää olla olemassa? Miks sen pitää olla olemassa? Miks pitää olla tunteita?

Tänään on ollut ihan kiva päivä. Olin iskällä ja sit tos Netalla kavereitten kanssa :) Oli ihan kivaa vaikka masensi vähäsen.. En tajuu miks... Haluun vajoo maan rakoon koska en osaa olla yhtäkään päivää onnellisena. Välils sitä miettii onko ketään joka jäis sua kaipaamaan jos nukkuisit pois...

Pejantaina ja lauantaina mulla oli päällä ihana tunika josta mulla oli jo aikasemmin kuva.

Pejantaina mulla oli hiukset auki, mutta lauantaina Netta laittoi mulle tämmösseen ihanan rusetin.

Huomenna takas kouluun.. Masentumaan lisää. Meil on liikkaa, zumbaa. Päivän pelastaa ihanaiset kaksituntia musiikkia ja välkkämusan harjoittelua!

Mut mitäs teille kuuluu?. Muistakaa että voitte liittyy lukijoiksi jos haluutte. Ei oo häpee olla eka.

~Sipuli

Blogin muutokset ja päivän kuulumisia.

Eli huomaatte varmaan jos olette seurailleet blogiani yhtään, blogini nimi ja ulkomuoto on vaihtunut mutta tarkoitus on vieläkin sama.

Päivä alkoi rasittavasti, jonka takia en tänään ole ollut parhaimmillani. Haluaisin vaan pukeutua jätesäkkiin ja näyttää röllipeikolta, mutta en voi tehdä sitä ilman sanomista. En vaan jaksaisi tänään aatella muiden sanomisia. Ja toi paska ilma ei tehnyt yhtään hyvää.

Kaipaan sateen ihanaa tuoksua... ~

Koulupäivä meni liian hitaasti. Päivän paras asia oli koulun hyvä ruoka (joka on harvinaista). Ruokana oli kalapuikkoja jota rakastan! Pääsin kotiin neljän maissa. Meilläpä on tänään sitten pyykkipäivä ja Erika oli livahtanut jonnekkin kerhoonsa. Äitin kaa kahestaan pyykkäämistä ja samalla puhumista mun koulunkäynnistä ja niin edelleen.

Mitä mä nyt teen? Makaan sängyllä ja kulutan ton yhden biisin loppuun.

 Mun pitäis siivota mut vitut mä mitään jaksa. Kattoo myöhemmin. Mut nyt ei vaan pysty. Haluun ulos täältä neljän seinän sisältä. Haluun kaupungille. Mulla ois kerrankin rahaa shoppailla... Mutta ei. Kukaan ei oo mun kaa lähössä ja en oo menossa yksin. Ja siivous menee kaupungille menon edelle. No sain just pussin täynnä vaatteita mut löysin pari kivaa, muunmuassa nää kaks.

No mut joo. Kohta puoliin voisi siivoilla oikeesti ja laitettais tänää väri päähän. Ja kaikkee muuta muksaa. Onneks huomenna on perjantai!

Heissan ihmiset, Sipuli kuittaa.

~Sipuli

Hyväksy mut sellaisena kun olen tai älä hyväksy ollenkaan!

En jaksais välittää. Oon hiljalleen alkanut hyväksyä millainen olen. Jätän syömättä kunnon ruuan ja korvaan sen suklaalla tai jollain muulla. Ei ketään kiinnosta mun syöminen. Ei itteenikään. Oon erikokonen kun muut. Oon erinlainen... En voi asialle mitään, en edes tahdo voida. En tahdo olla samanlainen kuin muut, kuulua "massaan", vaikka mä yritin. Mut tajusin ettei mun paikka oo siellä... Kattokaa mua vihaten. Kattokaa mua miten haluutte mut mä oon kerrankin tyytyväinen siihen mimmonen oon. Älkää viekö sitä multa pois. En oo sairaanloisen ylipainoinen, vaan painollisesti sopiva. Minulla on hieman ylinmääräistä rasvaa ympärilläni josta en pääse eroon näin nuorena.

 Mun koko loppuelämä ei voi olla kiinni siitä et mä oon lihava. Ei voi eikä ole. Monet lihavat on onnellisia ja tyytyväisiä itseensä. Mutta kamalinta on se kun ei oteta porukkaan sen takia mukaan. Haluan tehdä töitä kaikkien kanssa, mutta moni ei minun kanssa.

Luulen että musta on levitetty jotain perättömiä huhuja. Enkä pelkästään luule, vaan tiedän. Käytävillä mua katsotaan murhaavasti. Pelastakaa mut näiltä katselilta. Vihaan sitä jos mua tuijotetaan ilman parempaa syytä. Esiintyminen on eri asia. 

Mut asiasta kukkaruukkuun, oon ollu koko viikon vähän masentunut. Kaikki vituttaa ja ärsyttää. Ärsyttää eniten se kun en oo pitkään aikaan nähnyt mun suurempaa ihastusta. Tai oon mä sen pikasesti nähnyt, mut ei se riitä... Tää kuulostaa niin pieneltä mut oon niin murtunut ku en oo voinu jutella sille kunnolla. Se mun toinen ihastus on kauhee kusipää... tai no nää molemmat on.

 Kumpikaan ei tajuu mistään mitään. En kyl haluukkaan et ne tajuis, mut ois ihanaa jos oikeesti ois joku poika jonka kainaloon vois kömpii ku on paha päivä. Nään koulun käytävillä, Willassa, ihan missä  tahansa oon, sata pariskuntaa. Pitelee käsistä kiinni, halailee, suutelee hyvästeiksi, vaikka tapaavat vielä huomenna. Mä niin kaipaan jotain tällästä. Vaikka tiiän et parisuhde on vaikee pitää yllä ja sillee.. mut silti. Mua itkettää ajatus tanssiaisista jotka on meillä ehkä koulussa... EHKÄ. Toivon ettei olisi. En tahdo taas pettyä. Kukaan ei pyydä mua tanssimaan, ei kukaan poika kehu mua kauniiksi. Jos on tanssiaiset, mutta ei pakolliset, en tahdo mennä. En todellakaan. Tahtoisin, mutta en tahdo pettyä taas.

Oon herkillä ja tarviin tukee, mut keneen turvaudun? Nyt on sellainen aika kun toivon että saisin lukijota ja niiden mukana piristäviä haasteita tai vaikka kyselyitä.

Mun uusin profiilikuva facebookissa. Ensimmäinen kuva meinaa sitä että välillä on hyvä miettiä, ja olla välillä surullinen. Toinen kuva meinaa sitä puolta minkä kuvan minusta saa koulussa, hymyilevä tyttö jolla ei ole huolia.

 Ei oo nyt muuta sanottavaa... Heissan kaikki

~Sipuli

Vähän kaikkee.

Heissan!

Loma on sujunut ihan hyvin. Kerroskelen tässä hieman mitä nyt muistan...

Maanantaina oli sitten suursiivouksen aika. Siivottiin vaatekomero ja meidän huoneesta lähti yks hylly ja tilalle tuli vaatekaappi! Sain sinne siis hyvin vaatteita jotka eivät mahtuneet omaan kaappiini. Vaatekomerosta lähti ihan helvetisiti tavaraa. Ja nyt vaatekomero on aivan mahtavassa kunnossa! Mutta lähinnä siinä meni koko päivä.

Lipasto Jyskistä, 60 €

Tiistaina oli shoppausta tiedossa! Heräsin kahdeksan maissa ja yhdeksältä olimme äitin kanssa liikenteessä. Äiti kävi leikkauttaa ekaksi hiukset ja sitten kävimme apteekissa. Suuntasimme sitten Jyskiin ostamaan lipastoa kylppäriin pesukoneen tilalle ja jatkoimme shoppailua. Loppulen lopuksi tein löytöjä. Sellasseen mustan hienon paidan Gina Tricotista, jonka "kutsumanimeä" en muista ja sitten New Yorkerista sellasseet vihreät F-housut. Kävimme myös syömässä Ristorante Momentossa.

Gina Tricot, 12.95

New Yorker, 16.95

 Keskiviikko meni aikalailla nopeasti. Olin yksin kotona kun kolmen jälkeen lähdin Netalle ja sieltä kohti Betskua ja siitä kaupungille. Oli tosi mukava päivä ja ehkä rennoin koko viikolla tähän asti. Keskiviikkona meille sattui tulemaan äitini ystävän koira hoitoon, joka on todella suloinen!

 Torstaina oli äXäri. äXäri on betskussa pidetty ryhmätyöhön ns. oppiminen. Oli todella hauska päivä ja kaupungin kautta kotiin.

Maa on vielä viihreä ja lehtiä täynnä.

Minä ja mun sisko illalla cittarissa ostamassa karkkia.

 Perjantaina laittauduin pikaisesti ja lähdin puoli yhdeksän bussilla. Kun lähdin kotoa dösärille, maassa oli valkeaa lunta. Aivan mahtavaa! Mutta kylmä oli. Kävelin betskuun muutamia kuvia otellen. Ja sitten taas mahtava päivä äXärissä. Jäin sitten siihen Betskuun, after schooliin. Oli tosi kiva päivä ja illala tallasin iskälle. Ilta sujui nopeasti.

Nyt tie on jo luminen, laatu on aikas järkky

Tänään olisi suunnitelmissa mennä paistamaan makkaraa. Mutta nirsona ihmisenä minä paistan nakkeja. Sen jälkeen lähtisin betskuun viettämään iltaa ja sit varmaan aikasin nukkumaan. Huomenna on nokka kohti kotia ja viimeinen lomapäivä. En halua, mutta sitten taas haluan kouluun.

Mut hyvää päivää teille :)

 ~Sipuli

Paljon asiaa, mutta miten pukea ne sanoiksi?

Terve ihmiset.

Mulla ois ihan hhirveesti asiaa mutta vähän kerrottavaa. Joten tässä vähän lyhyesti...

Lauantai ilta sujui tosi mahtavasti! Kaveri, jonka luona olin yötä, Netta, sai idean meikata mut yhdeltätoista illalla. Meikistä tuli kaunis! Kiitos Netta siitä! No nää mursunaamat söi sitten sipsejä ja suklaata kuunnellen musaa. Mentiin siin kahden jälkeen nukkumaan.

Sunnuntai sujui aika nopeasti. Mulla ei oo kauheesti mitään muistikuvaa 12-15 väliltä. Muistelen et raiskasin Netan puhelimen mun kuvilla. Mut joo oli hauskaa! Mentiin sit kolmen neljän maissa kaverillemme katsomaan leffaa, Rock of Ages. AIVAN MAHTAVA LEFFA! Mä rakastan musiikaleja ja 80-luvun rockmusiikkia! Nyt sit istun himas, datailemassa. Kattelen telkkarii ja kuuntelen musaa. Ehkä katon jonkun kivan leffan.

Illanjatkot!

~ Sipuli

Minä!

Moikkelis moi!

Oon 14-vuotias tyttö Hyvinkäältä ja alan kirjottelee lifestyle-tyylsitä blogia ja kirjottelen mun elämästä! Toivottavasti tykkätte! Opitte tutustumaan muhun postauksien myötä :)

~Sipuli